Tutankhamon

Tutankhamon

Yhtä hämärä ja vähäpätöinen kuin Smenkhkara oli  hänen seuraajansa Tutankhaton (Tutankhamun) – rakkaalla lapsella on monta nimeä –  joka on jälkimaailman silmissä kuitenkin yksi kaikkein tunnetuimmista faaraoista. Hänen maineensa tosin perustuu lähinnä siihen, että hänen hautansa löydettiin lähes koskemattomana Kuninkaiden laaksosta vuonna 1922.  Löytöä pidettiin aikanaan maailmanlaajuisena sensaationa.

Tutankhamunin hauta on ehdottomasti pienin hauta Kuninkaiden laaksossa, mutta se kuuluu suosituimpiin turistinähtävyyksiin mitättömyydestään huolimatta. Vaatimattomasta haudasta huolimatta arkku oli kolminkertainen ja se oli kultaa; noin 110 kg puhdasta kultaa. Haudasta löydetty esineistö täyttää yhden suosituimmista ja ihailluimmista osastoista Kairon Egyptiläisessä museossa ja antaa jälkimaailmalle melko hyvän kuvan Uuden valtakunnan hautatarvikkeista. Tutankhamunilla oli otsallaan kuninkuuden symbolit – kobra ja kotka – ja kädessä kaksi kuninkaallista valtikkaa – kunniasauva ja ruoska – mutta elävien faaraoiden käyttämän suoran kuninkaan parran sijaan hänellä oli kaareva jumalparta. Se tarkoittaa, että hän on kuollut ja  että hänestä on tullut Osiris.

Haudan kohua herättäneistä esineistä voi mainita ensimmäisen Egyptistä koskaan löydetyn rautaesineen: pienen tikarin. Rauta oli varmasti peräisin ja tikari saatu lahjaksi ulkomailta. Mielenkiintoisimpiin löytöihin kuuluu pieni kapistus, johon harvan museovieraan silmä tarttuu: muumioarkun muotoinen pikkiriikkinen rasia. Se sisälsi kuningatar Tejen hiuskiharan. Kihara oli asianmukaisesti varustettu etiketillä, joten epäilyksiä asiasta ei voi olla.

Varmuudella ei tiedetä, kuka Tutankhamun oli. On todistettu, että hän oli läheistä sukua kuninkaalliselle perheelle. Miksi hänen haudastaan olisi muuten löydetty esim. kuningatar Tejen hiuskiehkura? Aiemmin uskottiin, että Teje oli hänen äitinsä ja että hän siinä tapauksessa oli Akhenatonin nuorempi veli, aivan kuten ehkä Smenkhkarakin. Teoria ei liene vedenpitävä, muun muassa siksi, että Teje tuskin enää oli hedelmällinen  Tutankhamunin syntymän aikoihin. On myös arvailtu, että Tutankhamun (ja Smenkhkara) oli ehkä Amenhotep III:n ja hänen vanhimman tyttärensä Sit-Amunin (”Amunin tyttären”, jota monissa dokumenteissa kutsutaan kuningattareksi) poika.

Minkäänlaisia todisteita ei kuitenkaan ole siitä, että Sit-Amunilla oli lapsia isänsä kanssa, eikä hänen nimensä myöskään esiinny yhdessäkään Tutankhamunin haudan esineessä. Ei tosin sen paremmin Kijankaan nimi.

Jos Tutankhamun oli Akhenatonin ja Kijan poika, niin miksi hänen haudastaan löytyi Tejen hiuskihara? Siksikö, että tämä siinä tapauksessa oli hänen isoäitinsä? Selitys on melko kaukaa haettu, ellei nuori Tutankhamun sitten ollut erityisen kiintynyt isoäitiinsä. Todisteita asiasta ei ole, mutta moni nykytutkija uskoo Tutankhamunin olleen Akhenatonin ja hänen kuningattarensa Kijan poika.

On syytä mainita vielä yksi seikka: al-Asmuneinista löydetty kirjoitus kertoo Tutankhamunin olleen kuninkaan oma poika. Siinä lukee: ”Kuninkaan poika hänen omasta ruumiistaan, poika jota hän rakasti. Tutankhuaton.” (Pieni u-kirjain jätettiin sittemmin pois.). Mutta kirjoituksesta ei käy ilmi, kuka kuningas oli kyseessä.

Kun Akhenatonin ja Nefertitin tyttärien näkee poseeraavan idyllisissä perhekuvissa, tekee mieli kuvitella, että Akhenatonin luulisi ylpeänä esittelevän reliefeissä myös poikansa. Näin hän ei siis kuitenkaan tehnyt. Mutta ehkä faarao halusi esiintyä julkisuudessa vain niiden lastensa kanssa, joiden äiti oli hänen Suuri kuninkaallinen puolisonsa.

Kun Tutankhamun yhdeksänvuotiaana nousi valtaistuimelle, olivat hänen elämänsä naiset kadonneet. Hänellä oli tietenkin vaimo, mutta vanhemman polven naisia ei enää näkynyt. Sekä Kija että Nefertiti olivat kuolleet, samoin palvottu Teje. Elämä ei ole voinut olla aivan helppoa pojalle, josta tuli faarao 9-vuotiaana. Hänen on täytynyt olla valtakunnan korkeimpien virkamiesten, eräänlaisen holhoojahallituksen, johdettavana koko hallituskautensa ajan. Tutankhamunin ollessa alaikäinen hallitustoimet hoiti todennäköisesti vaikutusvaltainen jumalisä Eje. Ejeä avusti kenraali Horemheb, joka tuolloin oli Ala-Egyptin johtomies ja odotti omaa vuoroaan.

Ankhesenpaaton
Noustessaan valtaistuimelle yhdeksänvuotiaana Tutankhamun oli jo naimisissa Ankhesenpaatonin kanssa, joka oli Akhnenatonin kolmas tytär ja lähes kaksi kertaa vanhempi kuin miehensä; hänellä oli tytär isänsä Akhenatonin kanssa, jonka kanssa hän oli myös  ollut naimisissa.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että nuorenparin välille kehittyi aito rakkaus. Ikäeroa (ainakin 5-6 vuotta)  on vaikea huomata kuvista, joissa he esiintyvät yhdessä – he näyttävät pikemminkin ikätovereilta – eikä Ankhesenpaatonin rakastettavaa huolenpitoa Tutankhamunista voi olla huomaamatta esimerkiksi valtaistuimen selkänojan kuvassa. Lapsettomuus oli pariskunnalle varmasti suuri tragedia. Tutankhamunin haudasta on löydetty kaksi palsamoitua sikiötä, jotka hyvinkin saattavat olla Tutankhamunin ja Ankhesenpaatonin kuolleena syntyneitä tyttäriä.

Kruunaus
Tutankhamun kruunattiin Memfiissä. Pariskunta vaihtoi nimeään Tutankhamunin hallituskauden vuonna 2: Tutankhatonista tuli Tutankhamun ja Ankhesenpaatonista Ankhesenamun. Tutankhamunin yhdeksänvuotisen hallituskauden aikana valtakuntaan alkoi palata järjestys, joka oli horjunut Amarna-kaudella. Amun-kultti otettiin taas käyttöön, Thebasta tuli jälleen pääkaupunki, ja kaikki palasi vähitellen ennalleen. Nuoruudestaan ja lyhyestä hallituskaudestaan huolimatta Tutankhamun ehti paneutua melko lailla rakentamiseen. Pääkaupunkiin Memfiiseen rakennettiin niin kutsuttu Neb-kheperu-Ran talo, joka luultavasti oli temppeli. Myös Karnakiin hän rakensi ”talon”: toisaalta ”Neb-kheperu-Ran, Amunin rakastaman, pihan Thebaan; hänen, joka panee Theban järjestykseen”. Molemmat on tuhottu. Lisäksi hänen uskotaan rakennuttaneen sfinksikujan Karnakista Mut-temppeliin. Luxorissa hän koristeli Amenhotep III:n rakentaman pilarihallin sisäseinät – tosin kunnian siitä omi itselleen Horemheb. Tutankhamunin kuoleman jälkeen monumentit omi Horemheb, jonka nimi komeilee nykyisin kartusseissa.

Tutankhamunin täydellinen, viisiosainen nimisarja on mielenkiintoinen.
Faaraona hän sai neljä lisänimeä oman syntymänimensä lisäksi, joka oli Tutankhaton:

1. Horus-nimi oli Ka-nakht tut-mesut, mikä tarkoittaa Vahva sonni, luotujen muotojen kuva.
2. Nebtii-nimi, joka viittaa ”kahteen naiseen” eli Ylä- ja Ala-Egyptin suojelusjumalattariin, oli Nefer-hepu segereh-tawii sehetep-netjeru nebu, mikä tarkoittaa Lainkuuliainen, hän Joka-rauhoittaa-kaksi-maata, hän Joka-lepyttää-kaikki-jumalat.
3. Kulta-Horus-nimi, joka liittyy kultaiseen haukkaan, oli Wetjes-khau sehetep-netjeru eli hän, Joka-näyttää-valtakunnan-arvonmerkit, hän, Joka-lepyttää-jumalia.
4. Hallitsijanimi, jota myös kutsutaan prenomeniksi, on nimi, jota faaraot ensisijaisesti käyttivät. Sitä seuraa usein epiteetti nesu-bitii eli Ylä- ja Ala-Egyptin kuningas. Tutankhamunin hallitsijanimi oli Neb-kheperu-Ra, Auringonjumala Ran ilmestymismuotojen herra.
5. Syntymänimi (nomen) tulee viimeiseksi, mutta se oli itse asiassa ensimmäinen nimi, jonka vastasyntynyt prinssi sai. Kun prinssistä tuli faarao, lisättiin epiteetti sa Ra, auringonjumala Ran poika. Tämä nimi oli alkujaan Tutankhaton, Atonin elävä kuva, mutta muutettiin myöhemmin muotoon Tutankhamun, Amunin elävä kuva.

Tutankhamunin aikana käytiin myös sotia, mutta meillä on syytä olettaa, että hän ei faaraona osallistunut sotaretkille. Meidän ei siis tule uskoa sitä pientä kuvaa, joka löydettiin hänen haudastaan  ja on nykyisin Kairon Egyptiläisessä museossa – kuva on kopio alkuperäisluonnoksesta ja esittää nuorta faaraota taisteluvaunussa. Tiedetään kuitenkin, että Egypti kävi Tutankhamunin aikana sotaa Aasiaa vastaan ja mahdollisesti lähetti sotajoukkoja Nubiaan.

Tutankhamunin mystinen kuolema

Tutankhamun oli kuollessaan korkeintaan 18-vuotias. Kuolinsyytä ei tiedetä. Kysymystä on puitu monissa hermoja kutkuttavissa mutta ei aina niin vakavissa teorioissa. Jos häntä todella niin sanotusti autettiin pääsemään parempaan maailmaan, voi ehkä rohjeta arvata, että sen takana oli Horemheb tai kenties Eje, jotka entistä kunnianhimoisempina ja kärsimättömämpinä näkivät vallan häämöttävän ja kruunun olevan käden ulottuvilla. Mutta Tutankhamunin muumion kallovamma voi olla peräisin muistakin yhteyksistä. Ehkä hän yksinkertaisesti joutui onnettomuuteen.

Tutankhamunin leski Ankhesenamun joutui tietenkin miehensä kuoltua pois tolaltaan. Epätoivoissaan hän kirjoitti kirjeen heettiläisten kuninkaalle Suppiluliumas I:lle. Hänen kirjeensä löydettiin heettiläisten valtionarkistosta Hattusasta läheltä Bogazkalen kylää nyky-Turkissa: ”Mieheni on kuollut”, leski kirjoittaa, ”eikä minulla ole poikaa. Kerrotaan että sinulla on monta poikaa. Sinä voisit antaa minulle yhden pojistasi ja hänestä voisi tulla mieheni. En haluaisi ottaa ketään palvelijoistani. Olen haluton ottamaan miehekseni palvelijaa.” Ja hän jatkaa: ”Hänestä [Suppiluliumaksen pojasta] tulee mieheni ja Egyptin kuningas.”

Suppiluliumas epäili tietenkin petosta, mutta hänen tiedustelijansa saattoivat vain vahvistaa, että Ankhesenamun todella oli leski. Niin lähetettiin prinssi Zannanza (tai Zidanza, kirjoitusasu vaihtelee) Egyptiin, mutta hän oli tuskin päässyt rajan yli, kun hänet murhattiin. Epäilyt kohdistuvat heti Horemhebiin, joka ei kaivannut kruununtavoittelijoita ja joka sitä paitsi oli Ala-Egyptin sotilaallinen ylipäällikkö. Vieraiden maiden prinssit eivät olleet tervetulleita naima-aikeissa, eikä kuninkaallisten leskien pitänyt omistautua dynastian ulkopolitiikkaan.

Mutta kuka oli palvelija, jonka kanssa Ankhesenamun ei halunnut mennä naimisiin? Varmastikin vanha Eje. On näet todistettu, että tämä todella myöhemmin avioitui Ankhesenamunin kanssa. Näin Eje sai yhden vahvan lisäsiteen kuninkaalliseen perheeseen. Itse asiassa naimakauppa nosti hänet valtaistuimelle, koska Tutankhamunilla ja Ankhesenamunilla ei ollut perillisiä.